Paluu Rodokselle

Terveiset lomareissulta! Meillä on kaksi viikkoa syyslomaa, josta heti alkajaisiksi suunnistimme 8 päivän reissulle etelään. Tällä kertaa Rodokselle, missä olen käynyt edellisen kerran 30 vuotta sitten. Miehelleni se oli eka reissu tälle saarelle.



Rodos toivotti meidät tervetulleeksi 30 C helteessä.
Majoituimme Kremastiin hotelli Emeraldiin. Hotellissa oli 5 uima-allasta ja rantaankin vain muutama sata metri.

Kremasti sijaitsee Rodoksen länsirannikolla, mitä ylitse myös lentokoneet lentävät. Lentokoneet eivät meitä häirinneet ja ainakin opin tunnistamaan äänestä, mikä kone on Boeing ja mikä Airbus.

Koska emme kumpikaan ole oikeastaan mitään rannalla löhöilijöitä, teimme  päivittäin kävelyretkiä pitkin rantaa. Näin lähelle lentokenttääkin  kävelimme rantaa pitkin. Tässä siis kone laskeutumassa kentälle.

Ranta oli kivikkoinen, joten ei sinne ollut asiaa ilman kenkiä. Mutta rantaa riitti molempiin suuntiin.

 Turkin rannikko näkyy taustalla

Kun pahin kuumuus oli ohi, lähdimme parina iltana piknikille rantaan. Herkuttelimme erilaisilla juustoilla ja muilla herkuilla ja viiniä tietenkin mukaan.

 Merivesi oli lämmintä, mutta tyydyimme vain kahlailemaan

Tulihan sieltä rannalta kerättyä kiviäkin, joita toin mukanani. Tuon keskellä olevan sydämenmuotoisen kivenkin löysin sieltä. Muut kivet päätyvät ehkä johonkin linnunpesään muniksi.

Hotellissamme viivyimme iltaa viettäen vain yhden kerran, kun isäntä järjesti kreikkalaisen illan herkkuineen ja tanssiesityksineen

Varsinaiseen Rodoksen keskustaan matkaa oli toistakymmentä kilometriä ja sinne matkasimme bussilla, joita menikin 20 min välein.

Minulla ei enää ollut juurikaan tarkkoja muistikuvia Rodoksen keskustasta, mutta tätä satama-aluettahan ei voi unohtaa.

Rodoksen vanhassa kaupungissa kävimme syömässä parina iltana ja mm tätä ravintolaa voin suositella lämpimästi ja pöydät olivatkin aivan täynnä.

Matkoillahan on aina kokeiltava jotakin uutta.  Naapuripöydän   ruotsalaisnainen suositteli ruukussa kypsytettyä vuohta, joten sitä siis tilasimme. Vuohi oli todella mureaa ja maistui meille molemmille. Katselin myös vesi kielellä toiseen pöytään tuotua kuorrutettua mustekalaa, mutta mustekalaa olin jo syönyt yhtenä iltana. (Onpa joskus reissuilla tullut mustekalaa syötyä melkein päivittäin.)

Vanhan kaupungin sykkeessä kyllä viihtyi ja siellä oli iltaisinkin melkoinen kuhina ja kauppoja ja ravintoloita hirmu määrä. Tulihan sielläkin shoppailtua.

Hämmästys oli suuri, kun vanhassa kaupungissa oli vielä "Vävypoika" -niminen viinakauppa. Olin siellä käynyt tuolloin 30 vuotta sitten ja tuolloin meille tarjottiin maistiaisina "granaattiomenalikööriä". Niin tarjottiin nytkin. Kauppa on tosin siirtynyt näiden vuosien aikana isältä pojalle  Jorgokselle, joka puhuikin oikein hyvää suomea.

Viimeisenä iltana suunnistimme jälleen rannalle piknikille. Päivällä minulle sattui onnettomuus, kun iskin vaihteeksi pikkuvarpaani niin, että se jälleen murtui. (Jo kolmas kerta puolen vuoden sisään). Side varpaisiin ja croxit jalkaan ja niin pääsin liikkeelle melko vaivattomasti.

Oli aika heittää jäähyväiset ja palata sateiseen kotimaahan.

Tämä oli kylmän kesän lämmin loppu.

Vielä on viikko lomaa ja kaikenlaista hommaa kotona.

Blogeihinne palailen, kunhan ehdin, sillä sielläkin rintamalla on varmasti tapahtunut yhtä ja toista.

Katin toivotan lämpimästi blogiini!

Lomaterveisin Liisa <3