Saunatonttu Sulevi

 

Pihatöiden lomassa olen ehtinyt myös hieman askarrellakin. Minä halusin saunatontun Rapulan terassille ja päätinkin kokeilla tehdä sellaisen.  En ole koskaan tehnyt mitään tälläista, mutta syntyihän se viimein. 

 

 

 

 

 

 Aika haasteellinen oli nuo kasvot. Laitoin ensin nuken päähän kipsinauhaa ja sen kuivuttua laitoin päälle itsekuivuvaa massaa ja muotoilin kasvoja. Kun massa kuivui, niin se tahtoi halkeilla ja sitä piti aina lisätä. Kasvot maalasin vesiväreillä. Sitten tein vartalon, mihin laitoin täytteeksi vanua. Lisäsin rautalankaa vartaloon, käsiin ja jalkoihin. Kengät ja housut ostin kirpparilta ja takki, lakki ja vyö ja hanskat on tehty huovasta. Pituuttakin tällä saunatontulla on melkein metri.

 

 

Tästä tontustahan tuli sitten Sulevi. Mieheni nauroi ja sanoi, että Sulevi näyttää ihan Zombielta, mutta Sulevi on vienyt ainakin minun sydämeni. Sulevi sai jakkaran, minkä mieheni on joskus koulussa tehnyt. Kelpaa siinä istuskella.

Olohuoneen uudistus

Minähän kerroin jokin aika sitten, että hankimme uuden sohvan. Siinä se nyt on ja olen siihen niin tyytyväinen. Tämä Caleidosohva on Askosta. Molemmat tykkäsimme, että sohvalla oli hyvä istua. Otimme muutaman värimallin kankaita  kotiin ja katselimme, miltä ne näyttävät meidän valaistuksessa. Uskomatonta, miten väri voi muuttua päivänvalossa ja sitten keinovalossa. Tämä väri oli minun valintani.
Käsittelin sohvan heti suoja-aineella ja ihanaa, että nyt on tullut hajutonta suoja-ainetta.



Ei mennyt tämän emännän visiot siitä turkoosta sitten ihan putkeen. En löytänyt tyynyille sopivia tabletteja, joten uusiksi sitten meni värit. Hieman pastellinsinistä. Nämä tyynyt löysin Tokmannilta ja väri on kyllä omaan silmään sopiva.




Ei löytynyt sopivan värisiä kynttilöitä, niin minä ostin metallihohtoista automaalia ja suhautin kynttilöihin väriä. Lisänä vähän blingblingiä. Näitähän ei ole edes tarkoitus polttaa.

Pöytä sai uudet tabletit. Verhot löysin kirpparilta.





Tämäkin kynttilä sai suhumaalia pintaansa. Olen huomannut, että meille on alkanut tulemaan aika paljon AmandaB:n sisustustuotteita. Tämänkin löysin Terran alesta. Kuopion AmandaB:ssä on aina pakko poiketa, kun sinne mennään.

 

 

 

 

 

Tämän lyhdyn löysin Terran alepöydästä ja se oli kamalan värinen, lila. No sekin sai automaalia pintaansa ja ruusukuviot laseihin.  Eiköhän se jostakin nurkasta paikkaansa löydä.                                                                             

 

 

No nyt on isäntä "saanut"  sitten sitä kaipaamansa väriä meillekin. Minulla on vielä pieni lipasto tuunattavana. Sitä pitää pienentää, koska se ei enää mahdu sohvan taakse, koska tämä sohva on isompi kuin edellinen. Saamme sinne stereot piiloon.

Lisäksi olohuoneessamme on vielä nojatuoli, joka on tumman harmaa. Ajattelin kokeilla sen päällystämistä itse. Ellei se onnistu, niin nojatuoli saa sitten vaihtaa kotia. 

 

Näillä väreillä mennään ainakin (toivottavasti) kesän yli.

 

Syksyllä ainakin varmaan puhaltaa uudet tuulet.

 

Olohuoneen harmaa seinä pitäisi vielä maalata samalla harmaalla, mitä vierashuoneeseen laitoin, mutta ei ole oikein sitä inspiraatiota tullut ottaa telaa käteen. 

 

Mukavaa alkavaa viikkoa toivotteleepi Liisa           

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nurmikon pieni iso apuri

 

 

Vihdoinkin lumet ovat sulaneet ja nurmikkokin kuivanut. Tämä onkin ollut työntäyteinen viikonloppu ja sää on ollut mitä kaunein.
Eilen putsasin kukkapenkit ja siivosin talon terassin ja pesin ikkunat sisäpuolelta. Saunaterassi on tosin vielä siivoamatta ja ikkunat pesemättä, mutta ehkä sitten ensi viikonloppuna sen kimppuun.

Joku varmaan ajattelee, että mitä ihmettä siellä jo huristellaan ruohonleikkurin kanssa. No tämähän on minun "haravani" ja tekee päivässä sen, mihin minulla haravan kanssa menisi viikko, koska meillä on kaksi tonttia. No eihän se leikkuri pelkästään tee tästä haravaa, vaan pikku apuvälinettä tarvitaan.....

 

Meillä on tähän leikkuriin porattu molempiin päihin teriä reiät ja aina keväisin siihen laitetaan M5-pultit ja Nylock -mutterit. Ellei ole Nyloc-mutteria, niin sitten kiinnitys kahdella normaalilla mutterilla, ettei vain irtoa. SIIS SE EI SAA IRROTA!!!
Sitten vain huristellaan. Noukkii sammaleet, kuivat heinät ja roskat. Samalla ilmastoi nurmikkoa. Yleensä tämän homman jälkeen alkaa nurmikko vihertää. Tämän vempeleen kanssa huristellessa menee useampi tunti.  Kuten kuvasta näkyy, muutaman tunnin huristelun jälkeen terotettu pultti on jo taipunut hieman, mutta tehtävä suoritettu. Kivien yli tällä ei ajella.
Normaalisti ajan nurmikon päältä ajettavalla leikkurilla.

On ollut niin lämmintä, että ensimmäiset pörriäiset ja perhoset on nähty.

Nyt sitten tulee puutarhan ammattilaisille pari kysymystä. Tähän kivikkoon laitettiin peltomultaa joku vuosi sitten ja sammal on vallannut sen melkein kokonaan. Epätoivoissani kylvin sinne nyt kalkkia, mutta oliko viisas päätös? Millä saan sammaleen häipymään ja mistä se johtuu?

Samaisessa kivikossa vierailee ilmeisesti myyrä, sillä monista tulppaanien aluista on syöty päät ja pikku koloja löytyy kivikostani. Tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Onko siis myyrä vai joku muu eläin?

Pääsiäisenviettoa Liisan kotona

 

Meilläkin on sitten alettu rauhoittua Pääsiäisen viettoon. No pakko oli aamulla vielä tehdä pääsiäisnoita. Tämä onkin sitten elämäni ensimmäinen itse tekemäni. Kasvot sukkahousuista ja vanusta. Tiltahan siitä tuli..

'

Tiltalta puuttuu kissa ja kahvipannu vielä, mutta hän on valmiina lähtemään huomenna Kyöpelille.

 

Tulppaanit odottaa vielä aukeamistaan. Helmimunat koristeena.

Betonimunia ja narsisseja

Kipsimunia, narsisseja ja tipuja

Pääsiäiskattaus

 

Kukko ja betonimunat

Kevään ensimmäiset parsat, tosin ulkomaisia. Parmankinkkua ja itse tehtyä Hollandeisekastiketta. Nam...

 

Ahvenfileitä valkoviinismetanakastikkeessa haudutettuna

 

 

 

Aiemmin tekemäni paperinarukranssi sai hieman lisää koristeita

Yksinkertainen pääsiäiskranssi

 

Pääsiäiskana ja pääsiäiskukko pesässään                                    

 

Kanalla ja kukolla jo pieniä untuvikkoja syntynyt ja lisää odotellaan.

Ihanaa pääsiäistä toivoo Liisa

Valoruusutauluni on vihdoinkin valmis

 

 

Minulla oli visio, että haluan valoruusutaulun ja ensin ajattelin tehdä sen valkoisista tekoruusuista. Mieheni sanoi, että miksi et tee itse kukkia, kun niitä muutenkin värkkäilet. No sitten mietinkin, että mistä ihmeestä ja millaiset teen. 

 

 

Tästä suodatinpussiruusustahan se sitten alkoi. Olenkin laittanut tämän ruusun ohjeen tuonne aiemmin. 

 

 

Pari sataa ruusua tulikin väkerrettyä ja oli kyllä aikamoinen urakka.      

 

 

 

Sitten pitikin jo miestäni huutaa apuun, että miten minä nuo kehykset teen. No miehellä oli heti selvät sävelet ja siitä minä aloin sitten tekemään. Ensin tein sisäkehykset ja ruuvasin ja liimasin taustalevyn kiinni.

 

 

Ulommaiset kehykset sahasin jiiriin ja liimasin kiinni sisäkehykseen. Tässä tarvitsin jo miestäni apuun, että sain sen millilleen kohilleen, koska päälle tuli lasi.

  

 

 

Tässä kehys maalattuna.  Kehyksen koko on 115 x 88 cm. 

 

 

Tähän tauluun meni 192 ruusua ja lediä. Tämä olikin melkoista käsityötä.                                                     

 

 

 

Tämä oli melkoista jumppaa ja tulikin tehtyä muutama sata kyykkyä.  Ensin yläpuolelta porasin reiän läpi ja kokeilin alapuolelta, mahtuuko ledi läpi, koska ledien "juuret" olivat hieman erikokoiset. Ja tarvittaessa uudelleen poraus ja sitten ledin liimaus, imurointi yläpuolelta ja ruusun liimaus.

 

 

 

Tämmöistä hässäkkää alapuolelta.

 

 

 

Kun ruusutkin oli liimattu, liimasin vielä johtoja kiinni. Tähän taulun tekemiseen olikin tuo ammattilaisen kuumaliimapistooli oiva apu ja tietysti tarkoitukseen sopivat liimat.

 

 

Tässä on jo lasi paikoillaan. Minua hirvitti noiden listojen sahaaminen jiiriin, koska se on niin tarkkaa puuhaa, mutta mieheni laittoi minut sen tekemään ollen itse vain takapiruna. Vielä kamalampaa oli listojen kiinnitys naulaimella, koska pelkäsin rikkovani lasin. Mutta onneksi ei sattunut haveria.

Kyllä tämän tekemisessä oli ongelmiakin, mutta viimein se oli valmis kiinnitettäväksi seinään. Taulu sai paikkansa olohuoneen ruokapöydän päätyseinältä.

Valo siivilöityy kauniisti ruusujen takaa.

 

 

Siinä se minun visioni valmiina. Olen kyllä erittäin onnellinen taulustani. En saanut valoa näyttämään siltä, miltä se näyttää luonnossa.

En kyllä alkaisi tekemään toista, niin paljon hommaa tässä oli. Mutta kaiken kaikkiaan se kannatti ja sain kuin sainkin sen valmiiksi pääsiäiseksi.

 

                         Terkuin Liisa