Viikon varren tuunailuja ja askarteluja

  Kyllä se vain niin on, että joulun odotus alkaa tarttua minuunkin. Joulu tulee niin nopeaa, että stressi meinaa tulla. Osa lahjoista on vielä ostamatta. En aio kuitenkaan stressata siivouksella. Kun on perusasiat siivouksen suhteen kunnossa, niin riittää, että teen perussiivouksen ja vaihdan mattoja ja verhoja. Kaappeja siivoilen pitkin vuotta, niin niitä ei tarvitse puunata. Joulupukki tuskin menee meidän kappeihin kurkkimaan...






Tuikkuvahtini on ollut vahtivuorossa jo pitkään...........

 

 

 

 

 

 Anoppini on ostanut minulle jo pari joulutähteä.

 

 

 

 

Nämä enkelin siivet tein  jokin aika sitten. Piirsin pahville siiven muodot ja  liimasin pahvin päälle höyheniä ja vähän koristenauhaa. Ostin Tiimarin loppuunmyynnistä monta pussillista  höyheniä. Pieni joulukuusikin niistä tehtynä odottaa joulua...

Kranssin rungon tein pajusta, mistä pyöritin ympyrän. Kävin nipsimässä tuijasta oksia ja kiersin rautalangalla kiinni ympyrään. Tähtinauhaa ympärille ja sydän roikkumaan. Ehkä lähempänä joulua sydämen tilalle tulee jotain jouluisempaa...

Itseltä loppui kaulimet, mutta sain äidiltäni vanhan, minkä halkaisin ja maalasin mustaksi. Sitten ruuvasin lusikat kiinni ja niin syntyi jälleen naulakko. Aikaisemminhan tein itselleni valkoisen..

Nämä alpakkahaarukat löysin kirpparilta. Olivat vain turhan kookkaat. Aiemmin löysin alumiiniset kauniit pula-ajan lusikat kirpparilta, joista aioin laittaa ripustimet, mutta kun aloin vääntämään lusikkaa, niin kuului vain naps ja varsi poikki. Harmitti, kun ne oli niin kauniit enkä voi niitä käyttää noihin kaulinnaulakkoihin.
No nämä naulakot löytävät tiensä jollekin pukin konttiin.

Anoppini löysi varastonsa kätköistä tämän jo kulahtaneen Aarikan enkelin. Siltä oli siipi ja sädekehä irti. Minä korjasin enkelin ja maalasin sen valkoiseksi.

Siellä enkeli laulaa joululauluja kirkon vieressä...

 

 

 

 

Pentikin porotokka sen kuin kasvaa. Sain appivanhemmiltani syntymäpäivälahjan etukäteen (syntymäpäiväni on vasta joulun jälkeen). Tämä on Pentikin suurin poro ja onhan se ylvään näköinen.

 

 

 

Minulla on näitä Pentikin poroja jo melko monta, mutta tuo isoin puuttui. Olen sitä pitkään ihaillut, mutta en ole raaskinut ostaa.

 

 

Varsinaisesti meillä ei ole adventtikynttilöitä, mutta aina meillä palaa tuikut jossain.....

 

 

 Nyt kaivoin myös esiin osan joulukirjoistani ja virittäydyn etsimään inspiraatioita ja jotain uutta ruokaa joulupöytään. Aina pitää olla jotain perinteistä ja sitten jotain uutta.

 

 

Mukavaa joulun odotusta...