Pillittämistä ja kransseilua

Heippa vaan täältä lomalta. Lomahan alkoi työporukan ja puolisoiden kanssa, kun käytiin syömässä ja sitten mentiin kuuntelemaan Ismo Leikolaa . Sai nauraa ihan vedet silmissä.


Tämä viikko onkin sitten mennyt harrastukseni parissa. Isäntäkin huomasi, että olen niin rentoutunut. Työasiat on ainakin unohduksissa. No pillitelty täällä on, mutta ei ihan itketty.

Minullahan oli suunnitelma, millaisen kynttilälyhdyn teen siihen uuteen isoon lyhtyyni. Tai olisi siis pitänyt hitsata. Mutta ajatus muuttui, kun näin tämän kynttilälyhdyn kirpparilla. Tuosta minulle ihana kruunu lyhtyyn. No eihän se mahtunut lyhtyyni. Minä menin verstaalle ja yritin vääntää kruunua kapeammaksi. Isäntä yritti sanoa, ettei tuosta mitään tule, mutta pakkohan se oli kokeilla. Meinasin heittää lopuksi koko kruunun seinään, mutta isäntä sanoi, että nyt mennään sellaiseen paikkaan, missä pillitetään ja voit muotoilla tuota kruunua kapeammaksi.



Siis mitä ihmeen pillittämistä!?No se on kaasuhitsausta. Hitsin päästä tulee hapen ja kaasun voimalla tuli ja sillä kuumennetaan rautaa punaiseksi ja sitten voi taivutella rautaa. Vähän niin kuin seppä tekee, mutta eihän tässä mitään taottu. Yritin isäntää saada tekemään työn, kun ajattelin, ettei minun hommista mitään tule. Ei suostunut, vaan pakotti minut itse tuon tekemään. Tosin näytti ensin, miten sitä pilliä siinä pidetään. Niin minä sitten "pillitin" ja vääntelin noita kiemuroiden kaaria kapeammaksi ja lyhtyjen tasot vähän eri korkeudelle. No sain minä sen työn joten kuten tehtyä.Tässähän näkyykin, miten maali palanut pois kohdista, mistä kuumennettu ja väännetty. 

Pitihän se kokeilla, miten mahtuu lyhtyyn ja mahtuihan se juuri ja juuri.

 Olisin sen maalannut uudelleen mustaksi, mutta isäntä ehdotti, että maalaa valkoiseksi...

 Niin minä hioin kruunun ja maalasin valkoiseksi. Miten oikeassa isäntä olikaan (jälleen kerran).




Tykkään niin tuosta valkoisesta kruunusta. Musta olisi uponnut tuonne lyhtyyn, mutta valkoinen erottuu hyvin. Olen niin tyytyväinen nyt tuohon kruunuuni.

No ihme ja kumma, niin onhan täällä väännetty kranssejakin. Minä otin humalan varret syksyllä talteen ja tein niistä kranssin pohjia. On sitten niin tukevia ja hyviä.

Tein vain kahdella nipulla kranssin siten, että toisen kiinnitin vasemmalle ja toisen oikealle. Senhän olisi voinut tehdä niinkin, että vielä yksi keskelle.

Tuli ehkä paras kranssi muodoltaan, mitä olen ikinä tehnyt. Niin tuuhea ja tukeva. Sitten vain spraymaalia pintaan.

 Rakastan punatulkkuja ja kun näin niitä kirpparilta, niin tiesin heti, että niistä tulee kransseihini koristeet. Myös nuo "marjat" on kirpparilöytöjä. Punatulkku nauttii "pihlajanmarjoista", sillä liimasin ne marjat pihlajanoksiin.

Tämä kranssi on uudelleen tuunattu maalaamalla. Se on vuosi sitten äidilleni tekemästä kranssista uudelleen tuunattu, sillä linnut olivat käyneet näykkimässä koristeita ja ne oli menneet ikävän näköisiksi. Nämä menevät siis jollekin joulukukkasten sijaan.

Tämän käpykranssin tein vanhaan kirpparilta löytämääni kranssiin. Isäntä tuumasi yksi päivä sisälle tullessaan, että mikä täällä haisee. Mulla oli käpyjä uunissa kuivumassa, joten totesin, että käpykakku uunissa. (tämä kuva on otettu ylhäältä päin, joten näyttää vähän epäsymmetriseltä, mitä se ei ole :D)
Lisää kransseja on tietysti tulossa, sillä olen tehnyt pohjia valmiiksi. Ja tietysti myös jotain muuta jouluksi.

En ollut ehtinyt taas vierailla blogeissanne ja parina päivänä nyt olen yrittänyt kahlata niitä läpi ja kyllä siinä tovi meni, enkä ole vieläkään ehtinyt kaikissa käydä.

Hyvää loppuviikkoa toivoo lomailija-Liisa