Tontuille reki ja puun vanhentaminen

Minun piti tontuilleni tehdä vielä reki ennen joulua.  Taas tuli uutta lunta, joten Vili - ja Veeti halusivat mennä heti ulos innoissaan uudesta reestään. No eihän se Veeti jaksanut kauaakaan vetää Viliä umpihangessa.

Ennen kuin tuohon pisteeseen päästiin, minulla oli vain hahmotelma päässäni, millaisen reen niille teen. Kävin ostamassa yhden 15 cm leveän laudan ja pari harjanvartta. Niistä piti jotain syntymän.  Piirsin pahville 70 cm pitkän ja 15 cm korkean jalaksen mallin eikä minulla sitten muita piirustuksia ollutkaan. Liimasin kaksi lautaa yhteen, jotta sain paksummat jalakset. Uretaaniliima oli tähän parasta.

Laitoin jalasten väliin n 30 cm pitkät välipuut ja paksummasta harjanvarresta jalaksiin välipuut. Kiinnitin ne liimalla ja puisilla huonekalutapeilla kiinni jalaksiin.

Siinä pohjalaudat kiinnitettynä

 

Tässä vaiheessa vasta aloin miettimään, mitä teen seuraavaksi. Laitoin uudet välipuut ohuemmasta harjanvarresta.



Siinäpä tekeleeni jo viimeistelykäsittelyä vailla valmis.

 

Isännän naurulle ei meinannut tulla loppua, kun kuuli minun puun vanhentamisliuoksesta, kun olin tehnyt etikkaan Patapatalla liuosta. Se sanoi, etteihän se saippuainen  teräsvilla mihinkään tartu. Minä olin ihan äimänä, mutta totesin, etten ole mikään Kemikali-Ali.  Isäntä meni seuraavana pnä kauppaan ja toi oikeaa teräsvillaa ja laittoi etikkaan. Tämä liuos muhi pari päivää. Minulla oli toinenkin koe-erä muhimassa nimittäin punaviinietikkaa ja toisenlaista teräsvillaa. (Patapataseoksesta ei tullut mitään, eikä siitä sen enempää.)  Punaviinietikasta tuli hieman harmaaseen vivahtava, mutta isännän liuoksesta tuli parilla käsittelyllä puusta tosi ruskea ja sitä siis käytin.

 

 

Minä kostutin puun ja hioin pintaa kuluneen näköiseksi ja lopuksi kevyt lakkaus päälle. En tiedä, onko se vanhan, mutta ainakin kuluneen näköinen. Tälläinen siitä sitten tuli.

Ainakin Vili ja Veeti tykkäsivät reestään.

                       Terkuin Liisa