Aarteita ja pihaa

Minun appivanhempani tietävät, että tykkään kaikesta vanhasta, joista haluan loihtia jotain uutta. Osa meidän talostamme on rakennettu 1800-luvulla. Appiukkoni oli katolla ja kävi välikatossa ja huusi minulle, että täällä on sinulle aarre. No sieltähän löytyi hyväkuntoinen ikivanha ikkunapoka, joka on siis varmasti 1800-luvulta. Minä pesin sen ja koristelin ja laitoin minun omaan nurkkaukseeni talon terassille. Jossain vaiheessa siihen tulee valot ja varmaan koristuskin vaihtuu.

Tämä pääsiäiseksi mustikanvarvuista tekemäni kranssi on ollut ulkona, mutta katoksen alla ja muuttanut värinsä aivan ihanan ruosteen ruskeaksi. Niinpä ripustin sen pokaan.

Alet ovat alkaneet, mutta en ole vaatealennusmyyntien perässä juossut, mutta olen löytänyt ihania sisustusjuttuja. Mm nämä ihanat VillaWeisteen isot kristallisydämet oli alessa ja niitä hankinkin useita.

Minun uudet kukkakärryni eivät ole ajatusta pidemmällä, mutta olen halunnut siihen ison lasipullon telineineen kukkien lisäksi. Tällaisen aarteen löysinkin kirpparilta, mutta teline ei kestä kyllä olla säiden armoilla. Ystävättäreni lupasikin minulle ruosteisen pullotelineen, joten jospa se passaisi tämän pullon kanssa. Pitäköön majaa nyt terassilla.

 

Lomani alkaa olla lopuillaan ja ihmettelen, että mihin se on kulunut, kun ei ole tarvinnut aurinkoakaan ottaa. Mutta jotain uutta jälleen suunnitteilla. Tähän meidän talon sivupihalle tulee suihkuallas. Tarvikkeet olen ostanut, mutta pitäisi saada se kuoppa kaivettua.  Kotakin saa uuden maalin ja katon pesun. Mutta se ei ole minun projektini.

Olen möyrinyt kolme päivää pihallamme suoraan sanoen puskissa repien heinää ja trimmaamalla puskien ja kukkapenkkien reunoja. Nurmikko on viikko sitten ajettu ja näyttää vielä ihan hyvältä, mutta kunhan poutaantuu, niin täytyy taas ottaa leikkuri käyttöön. Pässiä ei ole taloon saatu vieläkään.

 

Uima-altaamme tällä puolella on kaksi tuoksujasmiinia ja ne ovat nupuillaan. Keskellä on syyshortensia, joka on kyllä niin hidaskasvuinen.

Majakkasaaressani ei ole juurikaan mikään vielä kukassa. Ja kuten näkyy taustalla oleva juhannusruusuaitani on vielä aivan vihreä, mutta nuppuja on aivan hirveästi. Tornionjokilaaksoruusuni aloittavat kukintansa, mutta muut ruusut ovat vasta nupuillaan. Voi tätä koleaa kesää...

Nurmikostani olen niin ylpeä ja siihen olemmekin satsanneet todella paljon. Usein istuessani terassilla ihailen vain nurmikkoamme. Ihanaa, että on avaruutta ympärillä, vaikka lähellä kaupungin keskustaa asummekin.

Minulla on joka kesä tapana ostaa uusia pensaita ja puita. Tänä vuonna kirsikka- ja luumupuu sai seurakseen päärynäpuun sekä hankin uuden pinkin Rodon. Lisäksi ostin tämän koristeomenapuun. Ehkä vielä toinen samanlainen ilmestyy lähistölle, sillä niin kaunis se on.
Tuon saarekkeen toinen puoli on vielä mietinnässä, mitä sinne laitamme. Istutin myös sen puolen reunan täyteen noita vuorenkilpiä ja sen edustalla on ruusuja, jotka eivät vielä kuki.

Tämä alatonttimme alkaa olla pikku hiljaa pulkassa pensaiden ja puiden osalta. Tienvarren koivut lähtee jossain vaiheessa ja sinne olisi ajatus istuttaa ruusuaita. Saunarakennuksen taakse on tarkoitus perustaa uusi hyötypuutarha jossain vaiheessa ja sinne hankinkin jo pari vadelmapensasta. Sitten onkin aika siirtyä yläpihallemme ja miettiä, mitä kaikkea sinne haluan.

Vielä siis odottelen, että pihamme pääsee kukoistukseen, kunhan kaikki kukkaset ja pensaat kukkivat.