Olisi kiva, jos jättäisit myös kommentin käynnistäsi :)

Muistathan, että kuvat ovat minun, etkä kopioi niitä ilman lupaani.

lauantai 8. elokuuta 2015

Ajatukset jo menossa kohti talvea

No ei nyt ihan sentään, mutta pikkujuttuja olen tehnyt jo talvea varten...


Kuivasin koivunlehtiä ja ompelin niitä suodatinpussien sisälle. Pari pussukkaa löylyveteen, niin saa talvellakin kesän tuoksua saunaan....


Kahvipusseihin valamani pussukkatuikut...


No tulipa sitten niin jouluiset... pitäisköhän maalata vielä beesillä, niin tulisi enemmän paperipussin näköiset?


Tämä linnunpönttö ei ole minun vaan appeni tekemä. Minä olen sen vain maalannut. Se odottaa vielä asennusta. Jospa meidän citylinnut löytäisivät tämän "kerrostalon" ja saisimme sinne asukkaita. Nuo valkoiset ulokkeet ovat aina toisen mökin katos että yläpuolisen mökin lattia ja ne lähtee ulos vetämällä. Puhdistuskin siis onnistuu, mutta koko kerrostalo on silloin tyhjennettävä............


Tässäkin jo ensitalveen valmistautumista. Tuli nimittäin "Sulo Vilen syndrooma", kun kaupassa oli eurolla iso pussi linnunsiemeniä, että pakko oli ostaa, kun halvalla sain :)
Sulatin kookosrasvaa ja siemenet sekaan. Mössö maitopurkkeihin ja metalliverkkoon naru kiinni ja sekaan. Jospa pysyisi paremmin kasassa.


Kun jäähtyneet, laitoin ne pakastimeen odottamaan ensi talvea.

Vielä on kuitenkin kesää jäljellä

terkuin Liisa

maanantai 3. elokuuta 2015

Ensimmäinen Tildani




Siinä se on minun ensimmäinen itse tekemäni Tilda.


Löysin tämän Tilda-kirjan kirpparilta joku aika sitten.



Siinä on niin ihania jouluisia juttuja. Päätin siis kokeilla ensimmäistä Tildaani ja materiaalina käytin mitä sattui kaapista löytymään.

 


Kaavat oli hyvät ja selkeät ohjeet


Ehdottomasti nuo siveltimien puupäät oli erinomaisia täyttöhommassa.


Kasvot eivät nyt niin onnistuneet, sillä silmät tuli liian suuret, mutta eiköhän se harjoittelu tee mestarin, sillä tämä ei jäänyt kyllä viimeiseksi tekeleeksi. Tämä onkin niin jouluinen, että saa mennä odottamaan joulua varastoon.

lauantai 1. elokuuta 2015

Kankaanpainantaa ja muuta puuhastelua pihalla





Minulla on jo kauan ollut kangasvärejä ja ollut halu kokeilla tehdä niillä jotain. Halusin painaa tiskirättejä, mutta en saanut mistään bambukangasta. Ei ollut myöskään yksivärisiä keittiöpyyhkeitä, joten ostin sitten pellavakangasta, josta ompelin itse pyyhkeet.
Netistähän löytyy jos jonkin laista mallia ja tämän omenaleimasin-idean löysin sieltä. Maalasin pensselillä omenanpuolikkaan ja painoin sen kankaalle. Kun maali oli kuivunut, sitten vain silittämällä kuvio kiinni.



Aloittelijahan ei voi kokeilla liian haasteellisilla jutuilla


Tähtien leimasimina käytin puutähteä


Tässä käytin silikonimuottia


Omenapuolikas 


Kuten myös tässä


Nämä tiskirätit painoin  kiinankaalin kannalla.
Kokeilin myös sitruunalla, mutta en saanut niistä kivoja. Leimasimina voi siis käyttää melkein mitä tahansa mieleen juolahtaa



Meillä kävi puutarhuri ja leikkasi appivanhempieni omenapuut, jotka olivat todellakin aivan kuin harakanpesiä. Tulikin hyvää jälkeä. Nyt on sitten saatu appeni kanssa ihan konkreettisesti koulutusta omenapuun leikkaamiseen. Puutarhuri sanoikin, että keväällä ei kauheasti kannata leikata, koska tuolloin vesiversot alkavat kasvaa.
Kyselin myös, miksi kirsikkapuuni kaikki raakileet ovat tippuneet. Hän kertoi, että ne eivät ole "hedelmöityneet". Olisi varmaan kannattanut kokeilla pölyttää niitä itse, koska kirsikkapuuni on vielä niin pieni, ettei olisi ollut edes kova homma. Pölyttäjiähän on ollut huonosti tänä vuonna.

Kävin myös sienessä, mutta mikä pettymys. Hirveästi herkkutatteja, mitkä menneet pilalle. No viikon päästä uudelleen, josko olisi kasvanut uusi sukupolvi. Rouskuja oli ja niitä poimin anopilleni, koska minulla on vielä viimevuotisia pakkasessa.


Se on kuulkaas nyt niin, että tänään mennään ihan oikeisiin lavatansseihin. Kyllä kerran kesässä pitää käydä tanssimassa.

Mukavaa viikonloppua tv Liisa



sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Jakkaran tuunaus

 

Isännältä meni rikki minun  terassilla ollut "pössykkäjakkarani", joten piti tuunata itselleni uusi.

 

Lähdinkin siis kirpparille ajatuksena löytää tällainen jakkara ja valaa nuo jalat suoraan betoniin eli tehdä siis kansi betonista. Mutta eivätpä nuo jalat mahtuneetkaan pesuvatiin. Piti siis ottaa kikkakakkonen käyttöön.
Onneksi en ehtinyt irrottaa tuota kamalan keltaiseksi mennyttä tekonahkaista istuinsuojaa. Ensin putsasin tuolin rasvanpoistoaineella. Sitten sprayasin istuinsuojan valkoisella spraymaalilla.


Etsin kätköistäni sopivan pitsiliinan ja kiinnitin sen nuppineuloilla. Sitten sprayasin koko tuolin mustalla spraymaalilla.


Liina pois ja tuolin päällys näyttää tällaiselta.


Vielä lakka päälle ja tuolini on valmis palvelukseensa. Ehkä tällä tuolilla on mukavampi istua kuin betonijakkaralla.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Tyylilyyli vai jotain ihan muuta


Tämä postaus on tehty sitten hieman huumorilla :)


Olen monta kertaa miettinyt, että mikä mielikuva teillä on minusta?
Nainen, joka heiluu aina näissä maalisissa vaatteissa ja kumisaappaissa maalisuti, porakone tai sirkkeli kädessään. No sehän on se toinen puoli. Mutta tämä ei ole aivan totta, sillä olen todellakin esteetikko ja minä olen kuin kotonani niin näissä remppavaatteissa kuin iltapuvuissakin. Vaikkakin näissä kuteissa minua enemmän näkee. No laitanpa muutaman kuvan niistä naisellisimmista juhlavaatteista, mitä kaapistani löytyy..


Kuten olen varmaan kertonut, olen melko musta-valkoinen vaatteiden suhteen, mutta juhla-asut minulla on mustaa.


Tämä mekko on siis uusin hankintani syksyn lomia ajatellen. Minne ne sitten suuntautuvatkin, niin tämä mekko tulee mukaan.

 Tämä on ollut yksi lemppariasustani ja toistakymmentä vuotta vanha, mutta mahdun hyvin vielä tähän mekkoon, vaikka en ole sitä pitkään aikaan pitänytkään. Mutta voin ottaa sen koska tahansa käyttöön ja se tuntuu kuin uudelta taas.


Tätä hame-toppiasua olen myös pitänyt todella paljon, enkä ole siihen kyllästynyt.

Tätäkin mekkoa olen pitänyt todella paljon ja siitä on jo vuosia, kun olen sen hankkinut. Matkalla mukava, eikä rypisty.

 Tämäkin hame toppi -asuni on jo monta vuotta vanha.

 Housut ostin jokunen vuosi sitten ja yläosa on uudempi hankinta. Mutta ovat aivan kuin samaa sarjaa.

Tämän silkkipuvun teetin ammattiopistolla jokunen vuosi sitten. Silkin työkaverini toivat minulle vuosia sitten Kiinasta ja kangas oli vuosia kaapissa, kunnes teetin siitä mieleiseni mekon. Tämä onkin ainoa juhla-asu, joka on sininen.

En osta juhla-asuiksi koskaan mitään kertakäyttövaatetta, vaan ajatonta, mitä tiedän vielä pitäväni monen vuoden jälkeenkin.Onneksi painoni on pysynyt kurissa, joten mahdun hyvin vielä vuosia vanhoihin vaatteisiin. Laatua ja ajatonta, se on minun mottoni.

Näihin tunnelmiin Liisa



keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Laatikon mentävä aukko




Siis tässä oli laatikon mentävä aukko. En tiedä, miksi jätimme tämän aukon tähän Rapulan toiseen päähän, mistä mennään saunaan. Tuon ritilän takana on grillikatos. Miksi emme tuolloin jatkaneet terassia tähän päähän asti. Samoin on katon laita. Levennys on vain tuon grillikatoksen kohdalla ja samalla vaivalla olisimme tehneet katon sekä terassin levennyksen. No, minulla on ollut jo pitkään ajatus siitä, että tämä aukko vaatii sen puulaatikon. Ajatuksen myyminen isännälle kestikin sitten pitkään, mutta viimein hän sen hyväksyi. Minua tympäsi nuo puuastiat terassilla ja kottikärryt tässä aukossa, millä isäntä kuskasi puita saunaan ja takkaan.



Tästä se sitten alkoi eli tein laatikon kehyksen ensin. No eihän se mennyt niin kuin Strömsössä. Otin liian tarkan mitan aukosta ja laatikko oli aivan liian pitkä, sillä olin ottanut mitat sentilleen grillikatoksen reunasta terassin reunaan. Tarvitseehan kansikin lisää tilaa. Kun olin sen jo kasannut ja vuorannut laudoilla, niin jouduin lyhentämään sitä, mutta ei se nyt loppujen lopuksi ollutkaan mikään hirveän iso homma. Minuahan olisi harmittanut, että se olisi ollut jokusen sentin liian pitkä.




 
Laatikon olen tehnyt halvasta vajaakanttisesta laudasta, jonka toinen puoli on raakalautaa. Sisäpuolelta lauta oli sileää, mutta muutoin epätasaista eli vajaakanttista. Pohjaan jätin tietysti ilmaraot.
 

Kanteen laitoin kunnon vahvistukset, sillä kannellakin on painoa aika paljon.


Saranathan on tässä sitten huippulaatua. Ne on rosteria ja olleet kuorma-auton kontin ovessa. Vieläkin kuin uudet. Kansi kääntyy aivan ympäri, joten laatikon täyttö on helppoa. En ollut ikinä itse laittanut saranoita, mutta isäntä opetti mitä teen. Ei sitten suostunut tekemään sitä, vaan halusi, että minä itse opin ne asentamaan.


Siinä saranoiden asennusta vielä.


Saranoiden kohdalle laitoin siis tukipuut ja niille piti sahat kolot, jotta kansi asettuu paikoilleen. Helppoa oikealla työkoneella. Hioin laatikon päältä vain sen verran, ettei tikut tartu, jos sattuu istumaan laatikon päälle.



Kuorin nurmikon pois ja myös multaa. Alle laitoin kangaskatteen ja päälle hiekkaa ja sepeliä.



Laatikko oli todella painava, joten kuskasimme sen paikoilleen tiilikärryillä. Tuosta vasemmalta kaivoin sepelit alle, sillä siihen isännällä oli tarkoitus joskus tehdä puuvarasto. Sen ajatuksen torppasin jo aikoja sitten. Aion poistaa kaiken sepelin ja laittaa siihen multaa. Tähän päätyynhän tulee sitten joskus se minun hyötypuutarhani laatikoineen. Mitä tuohon seinän viereen sitten laitan, en vielä tiedä. Laatikon alle laitoin tukipuuksi pari lankkua, jotta ilma pääsee kiertämään. Laatikon maalasin samalla värillä, millä Rapulakin on maalattu. Myös sisäpuoli on maalattu.



Maalasin vielä alla olevat tukilaudat samalla värillä, jotta on siistimpi ja kiinnitin vielä koristeen laatikon seinään.
 
 
 
Laatikosta puuttuu vielä ketjut, jotta kansi ei laske ihan alas, kun ottaa sieltä puita. Täytin sen tietysti jo valmiiksi puilla. Isäntä se on, joka muuten kuskaa puut ja lämmittää saunan ja terassin. Ehkä minäkin nyt sitten alan täyttämään tätä laatikkoa. Aika monta kottikärryä sinne mahtuikin puuta. Ja laatikkohan on sitten monikäyttöinen. Sitä voi käyttää apupöytänä tai halutessaan vaikka istahtaa saunasta tullessaan vilvoittelemaan. Toivottavasti isäntä on tyytyväinen laatikkoon, kunhan pääsee sitä testaamaan.
 
Jälleen on yksi projekteista valmis ja ei voi olla kuin tyytyväinen.
 
Muuten asuntoautoprojektimme lähti käyntiin nyt toden teolla, sillä isäntä asensi sinne jo muutaman ikkunankin. Onhan se takkuillut, sillä jouduimme teettämään koko kontin uudelleen, sillä siellä oli kosteutta. Sitten piti hiekkapuhalluttaa pohja ja maalata, joten niihin on mennyt aikaa ja tietysti myös todella paljon rahaa.
Jokunen ikkuna ja kattoikkuna pitää vielä asentaa ja pääsee sitten laittamaan taas sisustaa. Isäntäkin on oikein innoissaan. Pitäisi olla ensi kesänä valmiina joten siitäkin projektistakin jossain vaiheessa. Siitähän tulee meille unelma-auto.
 
 
Liisa
 

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Betonii......

Heippatirallaa! 
Viikonloput on mennyt vieraiden kanssa niin, että ei ole juurikaan ehtinyt hirveästi puuhastella.
Mutta töitten jälkeen olen jotakin pientä tehnyt. No betonista tietenkin....



Ne pakolliset saappaaseen valetut tuikkulyhdyt. Näitä tuntuu olevan jokaisella, joka vähänkin betonin kanssa askartelee.



Sain aivan mahtavan suuren raparperinlehden, joka piti myös valaa. Laitoin verkkoa vahvikkeeksi, sillä tämä ei olisi muuten kestänyt. Siinä sammakkoprinssillä on pari morsianehdokasta. Sammakot ostin Biltemasta ja maalasin.




Kuunliljat ovat kasvaneet tänä kesänä aivan mahdottoman suuriksi. Näihin lehtiin valoin nämä. Myös nämä lehdet maalasin. Lehtikin lähti irti ihan nostamalla. Näihin en laittanut verkkoa vahvikkeeksi.



Valoin maitotölkkeihin pieniä taloja. Ne matkasivat majakkasaarelleni. Siellähän ei ole ollut asutusta aiemmin.

 


Tiedä sitten, onko tämä "kalastajakylän" lopullinen sijoitus. Ajatus oli, että vien ne sinne vielä tekemättömän suihkulähteeni reunalle. No nähtäväksi jää...

 


Näitä ruusuja ja sydämiä en ole itse valanut, vaan sydämet on Biltemasta ja ruusut Jyskistä. Kyllä tuo betoni on niin kaunista..



Syksyn pimeyttä ja viileyttä silmälläpitäen tein sytykeruusuja ja sytykehiiriä monta sataa. Melkoista väkertämistä, mutta onneksi oli värkkiä mistä tehdä, kun työkaverit tuovat kennoja minulle. Kyllä kelpaa taas takkaa sytyttää.


Tuoksujasmiinini ovat upeassa kukassa ja tuoksu on hurmaava.

Olenhan minä muutakin puuhastellut. No tietysti puusta, mutta se ei ole vielä aivan valmis. Siitäpä kuulette ja näette sitten pikapuoliin. Sen tekemiseen onkin vierähtänyt monta iltaa.
En ole edes blogeissa vieraillut, mutta nytpä minulla on aikaa.

Mukavaa ensi viikkoa toivoo Liisa