Kankaanpainantaa ja muuta puuhastelua pihalla

Minulla on jo kauan ollut kangasvärejä ja ollut halu kokeilla tehdä niillä jotain. Halusin painaa tiskirättejä, mutta en saanut mistään bambukangasta. Ei ollut myöskään yksivärisiä keittiöpyyhkeitä, joten ostin sitten pellavakangasta, josta ompelin itse pyyhkeet.
Netistähän löytyy jos jonkin laista mallia ja tämän omenaleimasin-idean löysin sieltä. Maalasin pensselillä omenanpuolikkaan ja painoin sen kankaalle. Kun maali oli kuivunut, sitten vain silittämällä kuvio kiinni.

Aloittelijahan ei voi kokeilla liian haasteellisilla jutuilla

Tähtien leimasimina käytin puutähteä

Tässä käytin silikonimuottia

Omenapuolikas 

Kuten myös tässä

Nämä tiskirätit painoin  kiinankaalin kannalla.
Kokeilin myös sitruunalla, mutta en saanut niistä kivoja. Leimasimina voi siis käyttää melkein mitä tahansa mieleen juolahtaa

Meillä kävi puutarhuri ja leikkasi appivanhempieni omenapuut, jotka olivat todellakin aivan kuin harakanpesiä. Tulikin hyvää jälkeä. Nyt on sitten saatu appeni kanssa ihan konkreettisesti koulutusta omenapuun leikkaamiseen. Puutarhuri sanoikin, että keväällä ei kauheasti kannata leikata, koska tuolloin vesiversot alkavat kasvaa.
Kyselin myös, miksi kirsikkapuuni kaikki raakileet ovat tippuneet. Hän kertoi, että ne eivät ole "hedelmöityneet". Olisi varmaan kannattanut kokeilla pölyttää niitä itse, koska kirsikkapuuni on vielä niin pieni, ettei olisi ollut edes kova homma. Pölyttäjiähän on ollut huonosti tänä vuonna.

Kävin myös sienessä, mutta mikä pettymys. Hirveästi herkkutatteja, mitkä menneet pilalle. No viikon päästä uudelleen, josko olisi kasvanut uusi sukupolvi. Rouskuja oli ja niitä poimin anopilleni, koska minulla on vielä viimevuotisia pakkasessa.

Se on kuulkaas nyt niin, että tänään mennään ihan oikeisiin lavatansseihin. Kyllä kerran kesässä pitää käydä tanssimassa.

Mukavaa viikonloppua tv Liisa

Jakkaran tuunaus

 

Isännältä meni rikki minun  terassilla ollut "pössykkäjakkarani", joten piti tuunata itselleni uusi.

 

Lähdinkin siis kirpparille ajatuksena löytää tällainen jakkara ja valaa nuo jalat suoraan betoniin eli tehdä siis kansi betonista. Mutta eivätpä nuo jalat mahtuneetkaan pesuvatiin. Piti siis ottaa kikkakakkonen käyttöön.
Onneksi en ehtinyt irrottaa tuota kamalan keltaiseksi mennyttä tekonahkaista istuinsuojaa. Ensin putsasin tuolin rasvanpoistoaineella. Sitten sprayasin istuinsuojan valkoisella spraymaalilla.

Etsin kätköistäni sopivan pitsiliinan ja kiinnitin sen nuppineuloilla. Sitten sprayasin koko tuolin mustalla spraymaalilla.

Liina pois ja tuolin päällys näyttää tällaiselta.

Vielä lakka päälle ja tuolini on valmis palvelukseensa. Ehkä tällä tuolilla on mukavampi istua kuin betonijakkaralla.

Tyylilyyli vai jotain ihan muuta

Tämä postaus on tehty sitten hieman huumorilla :)

Olen monta kertaa miettinyt, että mikä mielikuva teillä on minusta?
Nainen, joka heiluu aina näissä maalisissa vaatteissa ja kumisaappaissa maalisuti, porakone tai sirkkeli kädessään. No sehän on se toinen puoli. Mutta tämä ei ole aivan totta, sillä olen todellakin esteetikko ja minä olen kuin kotonani niin näissä remppavaatteissa kuin iltapuvuissakin. Vaikkakin näissä kuteissa minua enemmän näkee. No laitanpa muutaman kuvan niistä naisellisimmista juhlavaatteista, mitä kaapistani löytyy..

Kuten olen varmaan kertonut, olen melko musta-valkoinen vaatteiden suhteen, mutta juhla-asut minulla on mustaa.

Tämä mekko on siis uusin hankintani syksyn lomia ajatellen. Minne ne sitten suuntautuvatkin, niin tämä mekko tulee mukaan.

 Tämä on ollut yksi lemppariasustani ja toistakymmentä vuotta vanha, mutta mahdun hyvin vielä tähän mekkoon, vaikka en ole sitä pitkään aikaan pitänytkään. Mutta voin ottaa sen koska tahansa käyttöön ja se tuntuu kuin uudelta taas.

Tätä hame-toppiasua olen myös pitänyt todella paljon, enkä ole siihen kyllästynyt.

Tätäkin mekkoa olen pitänyt todella paljon ja siitä on jo vuosia, kun olen sen hankkinut. Matkalla mukava, eikä rypisty.

 Tämäkin hame toppi -asuni on jo monta vuotta vanha.

 Housut ostin jokunen vuosi sitten ja yläosa on uudempi hankinta. Mutta ovat aivan kuin samaa sarjaa.

Tämän silkkipuvun teetin ammattiopistolla jokunen vuosi sitten. Silkin työkaverini toivat minulle vuosia sitten Kiinasta ja kangas oli vuosia kaapissa, kunnes teetin siitä mieleiseni mekon. Tämä onkin ainoa juhla-asu, joka on sininen.

En osta juhla-asuiksi koskaan mitään kertakäyttövaatetta, vaan ajatonta, mitä tiedän vielä pitäväni monen vuoden jälkeenkin.Onneksi painoni on pysynyt kurissa, joten mahdun hyvin vielä vuosia vanhoihin vaatteisiin. Laatua ja ajatonta, se on minun mottoni.

Näihin tunnelmiin Liisa

Laatikon mentävä aukko

Siis tässä oli laatikon mentävä aukko. En tiedä, miksi jätimme tämän aukon tähän Rapulan toiseen päähän, mistä mennään saunaan. Tuon ritilän takana on grillikatos. Miksi emme tuolloin jatkaneet terassia tähän päähän asti. Samoin on katon laita. Levennys on vain tuon grillikatoksen kohdalla ja samalla vaivalla olisimme tehneet katon sekä terassin levennyksen. No, minulla on ollut jo pitkään ajatus siitä, että tämä aukko vaatii sen puulaatikon. Ajatuksen myyminen isännälle kestikin sitten pitkään, mutta viimein hän sen hyväksyi. Minua tympäsi nuo puuastiat terassilla ja kottikärryt tässä aukossa, millä isäntä kuskasi puita saunaan ja takkaan.



Tästä se sitten alkoi eli tein laatikon kehyksen ensin. No eihän se mennyt niin kuin Strömsössä. Otin liian tarkan mitan aukosta ja laatikko oli aivan liian pitkä, sillä olin ottanut mitat sentilleen grillikatoksen reunasta terassin reunaan. Tarvitseehan kansikin lisää tilaa. Kun olin sen jo kasannut ja vuorannut laudoilla, niin jouduin lyhentämään sitä, mutta ei se nyt loppujen lopuksi ollutkaan mikään hirveän iso homma. Minuahan olisi harmittanut, että se olisi ollut jokusen sentin liian pitkä.

 

Laatikon olen tehnyt halvasta vajaakanttisesta laudasta, jonka toinen puoli on raakalautaa. Sisäpuolelta lauta oli sileää, mutta muutoin epätasaista eli vajaakanttista. Pohjaan jätin tietysti ilmaraot.

 

Kanteen laitoin kunnon vahvistukset, sillä kannellakin on painoa aika paljon.

Saranathan on tässä sitten huippulaatua. Ne on rosteria ja olleet kuorma-auton kontin ovessa. Vieläkin kuin uudet. Kansi kääntyy aivan ympäri, joten laatikon täyttö on helppoa. En ollut ikinä itse laittanut saranoita, mutta isäntä opetti mitä teen. Ei sitten suostunut tekemään sitä, vaan halusi, että minä itse opin ne asentamaan.

Siinä saranoiden asennusta vielä.

Saranoiden kohdalle laitoin siis tukipuut ja niille piti sahat kolot, jotta kansi asettuu paikoilleen. Helppoa oikealla työkoneella. Hioin laatikon päältä vain sen verran, ettei tikut tartu, jos sattuu istumaan laatikon päälle.

Kuorin nurmikon pois ja myös multaa. Alle laitoin kangaskatteen ja päälle hiekkaa ja sepeliä.

Laatikko oli todella painava, joten kuskasimme sen paikoilleen tiilikärryillä. Tuosta vasemmalta kaivoin sepelit alle, sillä siihen isännällä oli tarkoitus joskus tehdä puuvarasto. Sen ajatuksen torppasin jo aikoja sitten. Aion poistaa kaiken sepelin ja laittaa siihen multaa. Tähän päätyynhän tulee sitten joskus se minun hyötypuutarhani laatikoineen. Mitä tuohon seinän viereen sitten laitan, en vielä tiedä. Laatikon alle laitoin tukipuuksi pari lankkua, jotta ilma pääsee kiertämään. Laatikon maalasin samalla värillä, millä Rapulakin on maalattu. Myös sisäpuoli on maalattu.

Maalasin vielä alla olevat tukilaudat samalla värillä, jotta on siistimpi ja kiinnitin vielä koristeen laatikon seinään.

 

 

 

Laatikosta puuttuu vielä ketjut, jotta kansi ei laske ihan alas, kun ottaa sieltä puita. Täytin sen tietysti jo valmiiksi puilla. Isäntä se on, joka muuten kuskaa puut ja lämmittää saunan ja terassin. Ehkä minäkin nyt sitten alan täyttämään tätä laatikkoa. Aika monta kottikärryä sinne mahtuikin puuta. Ja laatikkohan on sitten monikäyttöinen. Sitä voi käyttää apupöytänä tai halutessaan vaikka istahtaa saunasta tullessaan vilvoittelemaan. Toivottavasti isäntä on tyytyväinen laatikkoon, kunhan pääsee sitä testaamaan.

 

Jälleen on yksi projekteista valmis ja ei voi olla kuin tyytyväinen.

 

Muuten asuntoautoprojektimme lähti käyntiin nyt toden teolla, sillä isäntä asensi sinne jo muutaman ikkunankin. Onhan se takkuillut, sillä jouduimme teettämään koko kontin uudelleen, sillä siellä oli kosteutta. Sitten piti hiekkapuhalluttaa pohja ja maalata, joten niihin on mennyt aikaa ja tietysti myös todella paljon rahaa.

Jokunen ikkuna ja kattoikkuna pitää vielä asentaa ja pääsee sitten laittamaan taas sisustaa. Isäntäkin on oikein innoissaan. Pitäisi olla ensi kesänä valmiina joten siitäkin projektistakin jossain vaiheessa. Siitähän tulee meille unelma-auto.

 

 

Liisa

 

Betonii......

Heippatirallaa! 
Viikonloput on mennyt vieraiden kanssa niin, että ei ole juurikaan ehtinyt hirveästi puuhastella.
Mutta töitten jälkeen olen jotakin pientä tehnyt. No betonista tietenkin....



Ne pakolliset saappaaseen valetut tuikkulyhdyt. Näitä tuntuu olevan jokaisella, joka vähänkin betonin kanssa askartelee.

Sain aivan mahtavan suuren raparperinlehden, joka piti myös valaa. Laitoin verkkoa vahvikkeeksi, sillä tämä ei olisi muuten kestänyt. Siinä sammakkoprinssillä on pari morsianehdokasta. Sammakot ostin Biltemasta ja maalasin.

Kuunliljat ovat kasvaneet tänä kesänä aivan mahdottoman suuriksi. Näihin lehtiin valoin nämä. Myös nämä lehdet maalasin. Lehtikin lähti irti ihan nostamalla. Näihin en laittanut verkkoa vahvikkeeksi.

Valoin maitotölkkeihin pieniä taloja. Ne matkasivat majakkasaarelleni. Siellähän ei ole ollut asutusta aiemmin.

 

Tiedä sitten, onko tämä "kalastajakylän" lopullinen sijoitus. Ajatus oli, että vien ne sinne vielä tekemättömän suihkulähteeni reunalle. No nähtäväksi jää...

 

Näitä ruusuja ja sydämiä en ole itse valanut, vaan sydämet on Biltemasta ja ruusut Jyskistä. Kyllä tuo betoni on niin kaunista..

Syksyn pimeyttä ja viileyttä silmälläpitäen tein sytykeruusuja ja sytykehiiriä monta sataa. Melkoista väkertämistä, mutta onneksi oli värkkiä mistä tehdä, kun työkaverit tuovat kennoja minulle. Kyllä kelpaa taas takkaa sytyttää.

Tuoksujasmiinini ovat upeassa kukassa ja tuoksu on hurmaava.

Olenhan minä muutakin puuhastellut. No tietysti puusta, mutta se ei ole vielä aivan valmis. Siitäpä kuulette ja näette sitten pikapuoliin. Sen tekemiseen onkin vierähtänyt monta iltaa.
En ole edes blogeissa vieraillut, mutta nytpä minulla on aikaa.

Mukavaa ensi viikkoa toivoo Liisa

 

 

Ruusujen aikaan ja vähän muidenkin

Onpa ollut niin outo kesä, että en muista samanlaista, mutta pikkuhiljaa ovat ruusut ja muut kukatkin alkaneet kukkimaan pihallamme....

Kyllä Hansaruusu on yksi minun suosikeistani ja sopiikin tälläisen vanhan talon pihaan



Minä olen ostanut ainoastaan kolme Hansaruusua. Nyt niitä on vajaa 20, jotka olen istuttanut pienistä pistokkaista. Tänä kesänä ne ovat kyllä ilahduttaneet kukinnallaan. Tämän pensaan takana on minun yksi ns ruusupenkkini, joka on kyllä ollut varsinainen kurjuuden penkki. Se sai jo hävityskäskyn minulta, mutta keväällä siitä kaadettiin kuusi ja lähistöltä yksi koivu. Johan alkoivat ruusutkin kukkimaan. Se ei kuitenkaan ole vielä mikään komistus, joten en kehtaa kuvaa laittaa eivätkä kaikki ruusut edes vielä kuki. Sinne täytyy nyt sitten kyllä vielä istuttaa lisää ruusuja, koska tilaa on.

Tornionjokilaakson ruusut kukkivat normaalisti aikaisin, mutta ne kukkivat yhtä aikaa Juhannus- ja Hansaruusujen kanssa. Näitä minulla on 5 kpl Rapulan seinustalla.

 

Juhannusruusut ovat tehneet mielettömästi nuppuja. Nyt vain pelkään, että sateet tekevät niistä lopun ennen kuin ne ehtivät täyteen loistoonsa.           

 

 

 

Juhannusruusuja löytyy muutama kymmenen ja istutin ne naapurin ruusuaidasta hakemillani pistokkailla muutama vuosi sitten raja-aidaksi. Ne ovatkin kyllä kasvaneet ihan hirmuisesti.

 

 

Tämän keltaisen ruusun hankin keväällä Lidlistä ja se alkaa nyt kukkimaan ja siinä onkin runsaasti nuppuja.     

 

     Myös tämä punainen ruusu on Lidlistä ja onhan sade pistänyt varret nuokkumaan. Siinä on varmasti 30 nuppua.

 

Kaikki ruusut eivät vielä kuki pihallamme, mutta löytyyhän sitä muutakin kukkaloistoa, joista pikkukuvapläjäys seuraavassa

                                

Jaloangervot alkavat availla töyhtöjään ja tänä kesänä hankkimani Berberis nana on ihanan värinen (en tiedä, onko sillä muuta nimeä), Kaunottaret kukkivat ihanine punaisine kukkineen sekä Verikurjenpolvet.

Keväällä hankkimani Anemonen mukulat ovat alkaneet kukkia upeine punaisine kukkineen ja Akileijat ovat parhaassa kukassaan. Yksi kukkapenkkini on melkoinen pöheikkö, sillä tänä vuonna kuunliljat kasvoivat valtaviksi ja niiden takana Kallionauhukset odottavat kukintaansa. Minulla kukkii myös vasta nyt Rodot.

 

Siinäpä pikku katsaus meidän kukkivaan puutarhaan.

 

 

Ja kuten kuvasta näkyy, kotamme eli "Kuikan pesä" on pessyt kasvonsa. Katto on putsattu sammaleista ja seinät ovat saaneet uuden värin. Tällä kertaa minä en sen maalaamiseen osallistunut, vaan työn tekivät appivanhempani. Mutta tykkään, että tuli onnistunut lopputulos ja väri on sama mitä Rapulassa ja valinta oli yksimielinen.

 

Terkuin Liisa

Pannacottan pauloissa

Minä rakastan Pannacottaa, mutta en aina muista ottaa kuvia ja laittaa ohjeita. Tässä kuitenkin kaksi ihanaa ohjetta.





Tämän ohjeen olen saanut eräältä ystävältäni ja tein sen ensimmäisen kerran normaalista valkosuklaasta. Nyt ostin vahingossa sitruunan makuista valkosuklaata ja tein siitä. Mutta yllätys olikin suuri, sillä tästä tulikin aivan ihanaa eli aivan kympin jälkkäri. Parempaa kuin se alkuperäinen ohje. Sitruuna ja Tyrni sopi kuin sopikin aivan ihanasti yhteen.

TYRNI VALKOSUKLAAPANNACOTTA

2 dl kermaa
4 dl maitoa
150 - 200 gr valkosuklaata/sitruunanmakuista valkosuklaata
1 rkl sokeria
1 vaniljatanko (tai 1 tl vaniljasokeria)
1 dl tyrni raakatuoremehua
6 liivatelehtiä (5 kpl kermaseokseen ja 1 kpl mehuun)

-Keitä kerma ja maito hiljalleen noin 5 - 10 min
-Lisää sokeri ja vaniljatanko/vaniljasokeri
-Lisää valkosukaapalat kattilaan sulaamaan
-lioita liivatelehdet, purista vedet viidestä ja lisää seokseen. Kaada seos 6 lasiin/jälkiruokakuolhoon tai 12 shottilaseihin. Anna seoksen hyytyä noin pari tuntia.

Lämmitä tyrnimarjamehu ja lisää siihen viimeinen liivatelehti. Sekoita, että se liukenee ja anna mehun vähäisen jäähtyä. Kaada mehuhyytelö varovasti pannacotan päälle ja koristele tyrnimarjoilla. Anna jäähtyä vielä tunnin.

--
Itse käytän aina jälkiruokiin vaniljatankoja, koska ne antaa paremman maun. Tässäkin tapauksessa tein jälkiruuan edellisenä iltana ja seuraavana aamuna vasta tyrnistä kuorrutuksen.

Tämän Pannacottan ohjeen löysin muistaakseni Koti ja keittiö -lehdestä joskus ja se on yksi suosikeistani.  

 

KERROSPANNACOTTA

200 g vadelmia
2 rkl sokeria
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
1 dl hyytelösokeria
1 tl vaniljasokeria/1 vaniljatanko

 1. soseuta vadelmat ja sokeri                                                                          
2. Sekoita kattilassa kerma+maito+hyytelösokeri+vaniljasokeri ja keitä 0.5 minuuttia ja jaa kahteen  osaan                                                                                                  
3. Sekoita toiseen osaan puolet vadelmasoseesta ja jäähdytä hetki                
4. Laita annosmaljojen pohjalle loput vadelmasoseesta
5. Nosta päälle varovasti vadelma-kermaseosta
6. Tämän päälle varovasti hieman jäähtynyt loppu valkoinen kermaseos
7. Hyydytä muutama tunti tai seuraavaan päivään

---------------

 

Minä olen usein niin hajamielinen, etten muista toivottaa tervetulleeksi aina uusia lukijoita, mutta nyt toivotan tervetulleeksi Koti puutarhakadulla, Tari sekä Koti Aurorassa. Toivottavasti viihdytte matkassani!!

 

Mukavaa alkavaa viikkoa

 

 tv Liisa