Jouluisia askarteluja pakettiin ja vähän itsellekin

Olen tehnyt tänäkin vuonna aika paljon lahjoja itse.



Kransseja olen tehnyt jo monta pakettiin ja pitihän sitä vielä askarrella. Kranssit on kivoja antaa joulukukkasen tilalle. Suosikkini on mustikanvarpu, koska se on niin kestävä eikä varise. Vielä on metsään mentävä, jotta saan kaikki kranssit tehtyä.
 Sottaista puuhaahaan se on, ja piti laittaa terassille vähän tulta takkaan, että tarkenin askarrella.

 

Kranssipohjan tein koivunrisuista.

 

 

Tämän mustikanvarpukranssin sprayasin valkoisella maalilla ja liimasin huovasta tehdyt lumihiutaleet kiinni. Lopuksi maalasin rottinginväriset joulukellot punaiseksi.                             

 

Tämäkin kranssi on tehty mustikanvarvuista sekä syksyllä keräämistäni syyshortensian kukista. Sprayasin ensin kranssin siniseen hohtavalla metallihohtoisella maalilla ja lopuksi vielä kukkiin suihkaus punaista spraymaalia.

 

Nämäkin patakintaat menevät joidenkin pakettiin.  Nämä on tietysti tehty kierrätyskankaista, mutta laadukkaasta puuvillakankaasta. Osan kankaista olen itse painanut kangasväreillä.



Tälläiset osat tarvitsin aina yhteen kintaaseen kaksin kappalein. Kaavat piirsin vanhasta patakintaasta.



Leimasimina voi käyttää melkein mitä tahansa. Tässä käytin puisia porokuvioita sekä lumihiutaleita. Kun kangasväri on kuivunut, leivinpaperin läpi silitys, jotta kangasväri tarttuu kiinni. Tähän kintaaseen käytin vanua lämpöeristeeksi.

 

Nämä kaksi kangasta olen painanut ihan omenalla. Kangaskaupassa olikin kintaisiin sopivaa eristekangasta, jota laitoin loppuihin kintaisiin. Kangas oli huopamaista, joten näistä muista tulikin ohuempia, kuin vanutäytteellä.

Nämäkin kintaat on kierrätysmateriaalista eli kirpparilta löytyneestä liinasta. Näitä pukkeja en siis ole itse painanut.                                    

 

 

Nämä patakintaat ovat tarpeellisia myös sellaiselle ihmiselle, jolla on jo kaikkea. Lisänä vaikka jotain pientä keittiötarviketta mukaan.                       

 

 
Sitten hieman jouluisen tuunauksen pariin. Minulla oli tällainen pyöreä tarjotin, jonka kertopuusta tehty pohja oli tullut tiensä päähän. Olin sen jo heittämässä roskiin, kun päätinkin säästää reunat ja tehdä siihen uuden pohjan. Pohjan sahasin koivuvanerista ja liimasin kiinni uretaaniliimalla.

 

 Halusin siitä itselleni jouluisen tarjottimen ja ehdottomasti siinä piti olla poroja. Helppoa olisi ollut, jos olisi ollut sabluuna tai porotarroja, mutta niitä ei löytynyt mistään. Minulla oli näitä puisia porokoristeita, joten käytin niitä sabluunana. Ensin sprayasin hopealla koko pohjan ja lopuksi maalasin pienellä ruiskulla pohjan ja reunat punaiseksi.

 

 

 

 

 

 Siitä tuli tällainen jouluinen tarjotin....

 

Vaikka olen monenlaista jouluista juttua tehnyt, ei meillä niitä ole vielä esillä.  Terassille laitoin sydämen, johon tungin sisään ledit. Sydän hehkuu kuin timantti ja tuo valoa tähän pimeyteen.

Mukavaa marraskuun loppua toivoo Liisa