Olisi kiva, jos jättäisit myös kommentin käynnistäsi :)

Muistathan, että kuvat ovat minun, etkä kopioi niitä ilman lupaani.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Venetsialaiset




Kaupungissamme on pitkät Venetsialaisperinteet eli viikonloppuna vietimme jälleen huvilakauden päättäjäisiä. Kaupungilla olisi ollut monen moista ohjelmaa ja on upeaa käydä katsomassa meren rannalla, kun mökkien pihat ovat täynnä kynttilöitä ja valoja. Me emme kuitenkaan lähteneet minnekään, vaan vietimme kotona Venetsialaisia.

Päivällä kävin kuitenkin paikallisen kirjapainon "siivouspäivällä" ja ostinkin melkoisen pinon erilaisia papereita, kartonkeja ja korttipohjia ym.


Venetsialaisia vietimme tietenkin Rapulassa, missä ruokailimme ja myöhemmin saunoimme. Kutsuin appivanhempani syömään ja viettämään iltaa meidän kanssamme.


Tein lohimedaljonkeja sekä kastikkeeksi Purjoaurajuustokastiketta. Kastikkeen tein niin, että suikaloin purjon ja kiehautin sen pehmeäksi voissa. Lisäsin 3 dl kuohukermaa ja keitin hetken ja lisäsin pussillisen auramurua. Lopuksi hieman mustapippuria ja ripaus suolaa. Kyytipoikana tietysti Siikliä, joka on kyllä paras perunalajike.
 

Jälkiruuaksi tarjosin muusattuja mustikoita ja vadelmia, murskattuja keksiä sekä kermavaahtoa/tuorejuustoa sekoitettuna ja niitä kerroksittain laseihin.

Illan hämärryttyä aloimme sytyttää kynttilöitä ja tässä muutama tunnelmakuva pihastamme ja Rapulasta.
 






Majakkani valot vilkkuivat iloisesti



Komea täysikuukin loisti taivaalla. Saunasta pulahdimme altaaseen ja aika viileää oli vesi. Illalla ammuimme myös ilotulitusraketteja, mutta en saanut kuvia onnistumaan.

 
Edellisen päivän rankkasateiden jälkeen aurinko paistoi ja kyllä vielä kukat kukkivat ja perhoset ovat saapuneet ruokailemaan sankoin joukoin.   
 
Ai niin, tervetuloa blogiini uudet lukijat!!           
 
 
Terkuin Liisa
 

lauantai 29. elokuuta 2015

Kukkakärry 2




Minähän sain nämä kahdet tilaamani kärrynalustat, joista toisen tein jo aiemmin. Nämä ovat odottaneet, että ehtisin tekemään.


Tein nämä kärryt vajaaponttisesta laudasta, kun sitä sattui jäämään siitä laatikon tekemisestä. Ensin tein pohjan ja sitten aloin rakentamaan reunoja.



Kaaret istuimeen piirsin, kun kärry oli kasattu ja sahasin.


Tein kärryjen laitoihin narulle tolpat harjanvarsista, joihin porasin narunmentävät aukot.
 


Viimeiseksi tein istuimelle selkänojan
 


Tässä sitten kärry jo valmiina. Vielä vähän makustelen, että pidänkö nuo narut, vai laitanko pyöreistä puutikuista välipuut


Eiköhän tämä riitä tätä lajia meille, kun on kaksi kukkakärryä ja vielä se rekikin. Tosin näille kolmelle löytyy paikat, kun on niin iso pihapiiri.
 No kohtahan nämäkin menevät talviteloilleen.
Terveisin Liisa

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Valotaulu nro 4



Jahas, minä innostuin tekemään jo neljännen valotaulun. Kun tein noista suodatinpussiruusuista sen minun ison valotauluni, niin tuolloin ajattelin, etten tee enää yhtään ruusua, mutta kuinkas kävikään...

 

Kävin kirpparilla ja näin tämän taulun. En ihastunut tauluun,vaan noihin kehyksiin. Sillä silmänräpäyksellä jo olin mielessäni tämän tuunannut: Ruusut sisään ja kehykset maalaukseen. Niin se lähti mukaani.


Näihin kehyksiinhän oli tehty tuo syvennys ja se sai minut ostamaan tämän taulun.


Tähän meni noin 80 -90 ruusua. Liimasin jokaiseen ruusuun vielä pienen helmen koristeeksi.
 

Ohjeet näihin ruusuihin löydät täältä http://arjaliisas.blogspot.fi/2015/03/diy-miljoona-miljoona-ruusua.html


Kullanväriset kehykset käsittelin krakelointimaalilla. Ensin sprayasin ruskeaa pohjamaalia ja sitten päälle kermanväristä krakelointisprayta.
Tässä kuvassa vielä keskeneräinen taulu, mutta pitihän niitä kehyksiä jo sovittaa.


Ostin valmista ledinauhaa ja liimasin ne kehyksen taakse.

 


Siinä sitten jo valot asennettuna.

 
Tunnelmavalo heijastuu mukavasti taulun takaa.  Tästäkin tuli niin "minun näköiseni"               
 
Terkuin Liisa
 
 
 

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Voi minkä aarteen sain





Työkaverillani on sellainen vanha venevaja ja niissähän saattaa olla vaikka mitä aarteita, kuten vanhoja laatikoita. Minä tietysti kysymään häneltä, että onko sinulla siellä aarteita. Hän vastasi, että olisi yksi vanha kirkkoreki ja saat sen 10 eurolla. Minun piti päästä heti katsomaan sitä ja olin aivan täpinöissäni. Kaupathan me tehtiin ja maksoin kyllä enemmän, mitä hän pyysi, mutta siltikin sain sen melkein ilmaiseksi. Olisin saanut vielä vanhan komuutin kaupan päälle, mutta minulla ei sellaiselle ollut yksinkertaisesti tilaa, vaikka niin ihana se olikin. Tämä reki oli hänelle tullut 20 vuotta sitten jonkin muun kaupan kylkiäisenä ja ollut siitä lähtien varastossa.



Haettiin reki mieheni kanssa ja poikkesin erään ammattilaisentisöijän luona matkalla kyselemässä neuvoja. Hän osasi kertoa, että tämä reki on tehty eteläpohjanmaalla Kurikassa ja Jaakko Harjun tai Jaakko Granholmin tekemänä joskus 1800-1900 luvun vaihteessa. Puumerkkiä tekijästä en löytänyt. Tämä on ns körttireki ja vanhemmat olivat kukkasilla koristeltuja. Tässä tämä reki vielä 100 vuoden vanhojen pölyjen verhoamana.


Ensimmäiseksi minä pesin sen harjalla ja annoin kuivaa kunnolla. Sieltähän paljastui vihreä/musta reki.


Käsittelin reen ammattilaisen ohjeiden mukaan. Sekoitin 1/3 osaa Oulun tärpättiä ja 2/3 osaa Vernissaa. Rätillä pyyhin ylimääräiset pois. Rautaosat käsittelin tervalla, mihin laitoin vähän tuota tärpätti-Vernissaliuosta ja taas poistin rätillä liiat pois. Ja taas annoin kuivaa kunnolla.

 


Jospa se kestäisi vuosia pihallamme. Vien sen toki talveksi suojaan.
En nyt enää syksyä kohti laita siihen sen enempää kukkia, vaan se saa odottaa ensi kesää ja lopullista sijoituspaikkaansa. Tähän laitan vain ruukkuja, ettei se happane.


Että tällaisen aarteen sain itselleni. On tämä niin ihana.
 Lisäksi olen nyt virittänyt verkot, jotta saisin sen haaveilemani puuveneen ja uskon, että sekin toteutuu.

Mulla on tässä samalla jo yksi projekti valmistumassa ja siitähän sitten myöhemmin, kunhan saan sen valmiiksi.

Nämä projektit ovat pitäneet minut töiden lisäksi niin kiireisenä, etten ole ehtinyt vierailla edes blogeissanne.

Että tällaista täällä... Liisa

lauantai 15. elokuuta 2015

Vanhaa lautaa ja lipaston tuunaus




Koko sukuhan tietää, että minä tuunaan ja rakastan keikkea vanhaa. Niinpä mieheni Ulla-täti toi minulle ihanan ruskeaksi patinoituneen ikivanhan laudan ja kysyi, että keksitkö tästä jotakin tehdä. No minähän otin sen ilomielin vastaan. Mietin, että siitä tulisi hieno hylly tai naulakko, mutta mihin minä ne sijoittaisin. Toisaalta lauta oli hieman kupera, joten pidemmäksi hyllyksi aika huono.


Lähdimme Kärkkäiselle ja samallahan minä aina kirppistelenkin paikkakunnalla. Kärkkäiseltä ostin noin varmuuden vuoksi kaksi metallista hyllynkannatinta.

Kirppikseltä löysin nämä lusikat 2 eurolla. Niitä oli 6 kpl. Siitä sitten syntyi idea tehdä Rapulan pukuhuoneeseen laudasta sekä hylly, että uusi naulakko. Vähän suoristin noita lusikoita,jotta sain ne paremmin "istumaan" lautaan. Minähän tein saman tyyppisistä lusikoista kaulimeen aiemmin keittiöön naulakon.


Mies nauroi nähdessään lopputuloksen, että ahaa sinnekin tuli sitten blingblingiä. Mutta onneksi ostin alesta monta näitä isoja kristallisydämiä, joten niitä on riittänyt. Nimenomaan mieheni sanoi, että osta niitä nyt monta, kun ne on alessa, sinä varmaan tarvitset noita vielä.
Laitoin sydämet roikkumaan naulakkoon tuomaan vähän luksusta. Olen niin rakastunut tähän naulakkoon ja tuohon hyllyyn. Ja nämähän tuli sinne meidän ulkosaunan eli Rapulan saunan pukuhuoneeseen vastakkaisille seinille.


Tässä sitten valmistumassa yksi lipaston tuunaus, joka on odottanut jo monta kuukautta, mutta olen sitä siirtänyt ja siirtänyt, koska se ei minua yhtään innostanut. Pakko se oli ottaa käsittelyyn. Mulla ei valitettavasti ole kuvia alkuperäisestä. No tämähän onkin tuunauksen tuunaus. Tämä on alun perin ollut osa meidän kirjahyllystä, joka lähti kyllä kierrätykseen. Se oli pyökin värinen. Tuolloin minä maalasin sen valkoiseksi. Se oli niin sopivan kokoinen, kun saimme stereot tuonne alle piiloon. Se on ollut olohuoneessa sohvan ja seinän välissä. Kun ostimme uuden sohvan, ei se enää mahtunut. Siinähän oli oikealla puolella vielä laatikot. Mittasin, että jos poistan laatikot, niin kaappi mahtuu sohvan taakse.


Minä sahasin käsisirkkelillä laatikot sekä sokkelit irti. Sirkkelissä on ohjainkisko, joten sillä on todella helppo sahata suoraan. Tosin isäntä ihmetteli, että miten sait noin tarkkaan sahattua. Minä totesin, että tuurillahan se meni. Jouduin sahaamaan vielä tuon neliönmuotoisen reiän sivuun, jotta saan stereoiden ja lampun pistokkeet mahtumaan pistorasiaan, sillä mitta on todella tiukka. Reiän ympärille sekä päädyn reunoihin ja noihin reikiin silitin huonekaluihin tarkoitettua "kanttinauhaa". Tietysti maalasin sen uudelleen. Koska olin poistanut sokkelit, kiinnitin pyörät alle. Nyt sitä voi myös siirtää siivouksen vuoksi paremmin.

Olen kyllä niin tyytyväinen, että sain tämän homman tehtyä. Kun jokin asia tökkii eikä huvita, niin sitä vaan siirtää ja siirtää.


Stereot vielä odottavat paikalleen asennusta. Se on siinä vihdoinkin.

Terkuin Liisa

tiistai 11. elokuuta 2015

Hirvensarvien uusi elämä




Tässä minun viimeisin tuunaukseni, mutta ennen kuin tähän pisteeseen pääsin, oli siinä suunnittelemista ja pähkäilyä


Meidän ystäväpariskunta hirvestää ja jo kuukausia sitten he antoivat minulle kaksi tälläista hirvensarvista katkaistua palasta. He olivat aikoneet tehdä niistä naulakot, mutta kysyivät sitten, että keksitkö näistä jotakin. Minä otin ne mielihyvin vastaan ja ajattelin heti, että noista teen tuikkulyhdyt. Näistä olisi voinut tehdä sellaisenaan ne, mutta minua häiritsi, että koska ne oli katkaistu, niin päät oli luun valkoiset. Miten siis saan niistä luunvaaleat.


No isäntä ehdotti, että hiekkapuhalla ne. No en ollut koskaan hiekkapuhaltanut, mutta isäntä laittoi laitteet ja ämpäriin hiekkapuhallushiekkaa ja oikeat varusteet ja niin aloin ensimmäistä kertaa kokeilemaan myös tätäkin hommaa. Ei se ollutkaan niin vaikeaa.


En saanut hiekkapuhalluttamalla sitä ihan luun valkoista, joten marssin kauppaan ja ostin valkoista puuvahaa. Sitä laitoin ensin kerroksen ja hioin ja sitten laitoin uuden kerroksen. Seuraavana päivänä harjasin kevyesti ja niin oli valmis pinta. Tässä kuitenkin sarvet hiekkapuhalluksen jäljiltä ennen käsittelyä.


Minulla oli ensin ajatuksena laittaa tuikkujen alustaksi pienet leivosvuoat, jotka olin saanut eräältä ystävältäni. No ei ne sittenkään näyttäneet niin hyvältä.

 Sitten muistin, että olin ostanut kirpparilta erään pyöreän tuikkuhärpäkkeen noiden lasien vuoksi ja siitä sain idean. Isäntä oli ostanut juuri uuden Tig-hitsin, joten pyysin häntä tekemään nuo tuikkupidikkeet. Tuon pyöreän ympyrän sainkin siitä "härpäkkeestä" ja isäntä sitten hitsasi nuo piikit siihen. Porasin reiät hirvensarviin ja niin niistä tulikin sitten oivat tuikkulyhdyt. Isäntä kyllä totesi, että saat itse opetella tämän jälkeen hitsaamaan :) No pitää sitäkin kokeilla.


Nämä tuikkulyhdyt ovat luonnossa hieman vaaleammat kuin kuvassa, mutta kelpaisi kyllä minulle. Mutta menin jo ennen tuunausta lupaamaan ystäväpariskunnalle, että hirvensarvet palaavat kyllä teille takaisin, mutta hieman tuunattuina.